Lyhyesti, Unossa on tunnetta ja luonnetta.
Tämähän on täysin subjektiivinen mielipide ja suurin osa Unoa omistaneista ihmisistä lienee pitänyt ja pitää sitä ensisijaisesti kätevänä välineenä siirtyä paikasta toiseen. Yleensäkin Unon yksinkertaisuuden vuoksi se tuskin koskaan on ollut kenellekään minkäänlainen status-symboli. Tässä vaiheessa tietenkin kuuluu muistuttaa että näkyyhän siinä Unossa Giugiaron kädenjälki, mutta siihenpä se sitten taitaa jäädäkin.
Sinänsä on hyvin mielenkiintoista että euroopassa aikanaan hyvin yleinen auto, jota varsin moni meistä on omistanut, ajanut, tai ainakin nähnyt jokapäiväisessä elämässään (ja täten omannut jonkinlaisen implisiittisen suhteen ja mielipiteen Unoihin), alkaa olemaan jo varsin harvinainen näky liikenteessä. Autojen kohdalla tämä taitaa usein mennä niin että mitä yleisempi ja "tavallisempi" malli on kyseessä, sen nopeammin se painuu historian hämäriin. Erikoisemmat mallit ja merkit jäävät elämään huomattavasti pidemmäksi aikaa ja painuvat paremmin myös (ainakin autoista kiinnostuneiden) ihmisten mieliin vaikka niiden kokonaismäärät liikennekäytössä ovat olleet murto-osia suosituimmista malleista. Toisaalta Unon kyseessä ollessa astetta erikoisemmaksi malliksi voi varmaan laskea jo Tiponkin... Itse asiassa nopeasti ajateltuna poikkeuksen tekee tietysti kaikkien edelleen tuntema kuplavolkkari.
No mutta fokusoidutaanpa taas tämän blogin aiheeseen. Poikkeavana ominaisuutena blogissa lienee se että olen määrittänyt tälle sekä alun että lopun. Tällä hetkellä olet alun lopussa. Varsinainen loppu on ajoitettu syyskuulle 2013, johon saakka seurataan Unon kunnostusta ja käyttöä. Toki on mahdollista että blogi tyssää jopa tätä aiemmin, todennäköisimpinä syinä kiinnostuksen lopahtaminen blogin pitämiseen, Unoon tai Unon totaalinen leviäminen. Katsotaan miten käy, luotto on, tuota noin,
ainakin olemassa.
Bella uno, and no rattles anymore , great :-)
ReplyDeleteBy one alfisti